Ensimmäinen jatkohanke hyväksyttiin

Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry on päättänyt puoltaa museon, koulujen ja Kankaanpään opiston yhteistä hanketta "Martta-rouvan matkassa". Nimensä hanke on saanut opettaja Martta Seviosta, jolla oli merkittävä rooli lyseolla paikallishistorian opettajana ja kaupunginmuseon perustajana. 

Opettaja Martta Sevio

Hankkeessa tullaan tekemään muun muassa virtuaalinen katunäkymä 1930-luvun Kankaanpäästä ja kouluissa kiertävä matkalaukkumuseo. Niiden kautta oppilaat ja Kankaanpään historiasta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan paikallishistoriaan vaikka eivät museolle pääsisi. Hanke käynnistyy syksyllä 2011.

Näiden uutisten kanssa on mukava jäädä hetkeksi lomalle!

Aina kannattaa käydä museossa!

Perjantaina kokoontui kolmannen kerran Tampereen Avaamo-ryhmä, jossa eri museoiden ammattilaiset ovat pohtineet aikuisten oppimista museossa. Ryhmäämme on kiinnostanut se, miten aikuiset kokevat museon. Yksi tapa tutkia kokemusta on kävijöiden tarkkailu näyttelyssä. Halusimme omakohtaisen kokemuksen asiasta ja kiersimme Sara Hildenin museon Subodh Gupta –näyttelyn keväällä. Sara Hildenin museon väki toimi tarkkailjoina ja kirjureina. Itse kuljin parini kanssa tarkkailijan seuraamana ja nauhurin kanssa. Tarkoitus oli, että puhumme vapaasti, mitä ajatuksia museo ja näyttely meissä herättää.

Ryhmässämme kiinnitettiin huomiota mm. teksteihin, tunnelmaan, teosten herättämiin ajatukseen. Varsinkin nauhurin kanssa oli tunne, että pitäisi kommentoida jotain ja mielummin jotain fiksua, koska se taltioituu. Itse olen museossa laiska lukija, mikä tarkoittaa, että vähänkin pidempi teksti ei saa minua edes aloittamaan sen lukemista. Yritin keskittyä lukemiseen, jotta voisin jotain sanoakin. Jotkut teokset herättivät ajatuksia ilmankin tekstiä, mutta toisista ei saanut kiinni. Kommenteissa kyllä näkyi museoammattilaisten yleinen ongelma, että näyttelyissä sisältö saattaa jäädä toiseksi kun katsellaan näyttelytekniikkaa.

Samaa menetelmää oli käytetty myös verrokkiryhmän kanssa. Tämä ryhmän jäsenet olivat maahanmuuttajataustaisia. He kommentoivat enemmän sisältöjä. Eräs ryhmän jäsenistä peilasi kokemuksia omaan matkaansa Intiaan. Olisi ollut kiinnostavaa kulkea näyttelyssä hänen kanssaan ja saada erilaista näkökulmaa teoksiin. Tästä heräsikin minulle ajatus, että museot voisivat järjestää ns. elävän museon päiviä, jossa erilaiset ihmiset tulisivat kiertämään museota kävijöiden kanssa. Samaan tapaan kuin elävästä kirjastosta voi lainata ihmisen keskusteluun.

Tarkkailumenetelmää olisi kiinnostavaa kokeilla myös tavallisilla kävijöillä, mutta suostuvatko ihmiset tarkkailtaviksi tai kulkemaan nauhurin kanssa. Vain kokeilulla se selviäisi. Kenen museossa ehditäänkään kokeilla ensin?

Jotain opimme. Tunnustan mm. tietämättömyyteni: en tiennyt taiteilijasta mitään ennen vierailua. Opin ainakin sen, että hän on intialainen ja tekee sekä tauluja, veistoksia että videoteoksia. Senpä takia iskulauseeksi nousi "Aina kannattaa käydä museossa!" Museo voi olla paikka viihtyä ja levätä, mutta samalla voi oppiakin hitusen tai vähän enemmänkin.

Kuntapäättäjien käsissä

Museon uudistus on edennyt kunnalliseen päätöksen tekoon. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta (kokous 24.5.) ehdotti kaupunginhallitukselle, että Sataedun omistaman talon (Kuninkaanlähteenkatu 14) ostoon ja remontin suunnitteluun varaudutaan taloussuunnitelmassa. Esiselvityshankkeessa olemme todenneet ko. talon sijaitsevan hyvällä paikalla, lähellä kouluja ja keskustaa. Sen tilat ovat myös muokattavissa museokäyttöön.

Kaupunginhallitus (kokous 30.5.) sen sijaan edellyttää ennen jatkoselvityksiä, että selvitetään kaupunginmuseon sijoittaminen koulukeskuksen, kirjaston ja auditorion yhteyteen. Synergia kirjaston ja koulun kanssa onkin suotavaa, mutta olisiko museo yhtä lähestyttävä koulukeskuksen takana? Matkanahan se ei ole pitkä, mutta mikä on henkisen matkan pituus.

Lisätietoja pöytäkirjoista.

Kuukauden teema: Lihanpalvaajien Kankaanpää

Lihansavustus on eräs kankaanpääläisten vanhimmista ja perinteisimmistä maatalouden sivuelinkeinoista. Lihansavustus kotisaunapalvauksena oli paikkakunnallamme hyvin yleistä 1900-luvulle tultaessa, mutta myöhemmän kehityksen kannalta tärkeän askeleen ottivat 1900-luvun alkupuolella eräät erityisen taitavat palvaajat siirtyessään pienimuotoisesta kotipalvauksesta ansaintatarkoituksessa suoritettuun lihansavustukseen.

Palvauksesta erityisen tunnettu kylä oli Vihteljärvi, joskin asiansa osaavia saunapalvaajia oli muissakin kylissä. Myös Jämijärven Vihussa oli paljon saunapalvaajia. Palvaajat suuntasivat myyntimatkojaan pääasiassa Tampereen ja Porin toreille. Kauppaa käytiin toreilla aina vuoteen 1958, jolloin se loppui uuden lainsäädännön myötä. Ensimmäisen askeleen kohti lihanpalvaamisen teollistumista otti jo vuonna 1947 Vihussa tuolloin asunut, tosin Vihteljärvellä syntynyt, Tuure Huhtasalo. Myöhemmin, vuonna 1976 Huhtasalot firmoineen muuttivat Kankaanpäähän. Huhtasalon liiketoiminta myytiin uudelle omistajalle vuonna 1988. Tätä palvausperinteen linjaa jatkaa tänään Huhtahyvät Oy.

Lihansavustamo Huhtasalon esittelysauna 1980-luvulla. Aarre Huhtasalon valokuvat.

Ensimmäisen Kankaanpäässä perustetun lihansavustusyrityksen perusti Arvi Korpela Venesjärvelle vuonna 1958. Pari vuotta myöhemmin Korpela rakensi uudet tuotantotilat Jyllinmäkeen. Korpelan lihansavustamokin menestyi hyvin ja kasvoi. Pari toiminnan keskeyttänyttä tulipaloa kokenut yritys toimii nykyisin päätoimipaikassaan Huittisissa sekä Honkajoella. Kankaanpäässä Korpelalla on toiminnassa tehtaanmyymälä. Kolmas merkittävä lihanjalostaja Kankaanpäässä on Maalaistuote Vataja. Mauno Vataja toimi alkujaan palvituotteiden myynnissä toiminimellä Savulihamyynti Mauno Vataja, kunnes päätti ryhtyä itsekin lihajalosteiden tuottajaksi. Maalaistuote Vataja toimi vuodesta 1985 perheyrityksenä aina viime vuoteen saakka. Nyt yrityksellä on uusi omistaja, jonka tavoitteena on ennen muuta kankaanpääläisten lihatuotteiden ulkomaan viennin lisääminen.

Kankaanpäässä palvataan siis lihaa edelleen vuonna 2011. Lihanjalostustoiminta on kuitenkin eräs kankaanpääläisten perinteinen toimiala. Merkittävyydessään työllistäjänä ja maineen tuojana jäi pitkään vaatetus- ja jalkineteollisuuden jalkoihin, mutta nyt osat ovat vaihtuneet. Kankaanpääläiset lihanjalostusfirmat tuottavat tällä hetkellä monipuolisesti erilaisia elintarvikkeita, jotka leviävät keskusliikkeiden kautta kaikkialle maahamme ja vähän ulkopuolellekin. Vanhat kankaanpääläiset palvausyritykset ovat kasvaneet Suomen merkittävimpien alan yritysten joukkoon. Kankaanpääläisen palvaustoiminnan perinteen merkitystä korostaa vielä se, että useat muilla paikkakunnilla toimivat yritykset ovat syntyneet Kankaanpäästä muuttaneiden osaajien perustamina. Vuoden 1958 lainmuutos johti tuohonkin, kotisaunapalvaajia kuntaan kyllä mahtui, mutta useille alan liikeyrityksille Kankaanpää ei olisi ollut riittävän suuri. Näin levisi kankaanpääläisen palvausperinteen lahja maailmalle.

Lihanleikkaaja ja suolaaja työssään. Aarre Huhtasalon valokuvat.

Kankaanpään kaupunginmuseo on tämän kevään aikana tutkinut Kankaanpääläistä palvausperinnettä ja palvausteollisuutta. Tutkimuksen täydentämiseksi museo on kiinnostunut saamaan lisää tietoa aiheesta. Jos esimerkiksi sinulla on palvaukseen tai lihanjalostukseen liittyviä muistoja, kuulisimme niitä mielellämme. Museota kiinnostaisi myös palvausaiheeseen liittyvät valokuvat ja lehtileikkeet. Kaikesta saamastamme tiedosta tulemme olemaan syvästi kiitollisia.

Kirjoittaja: Tutkija Pasi Yli-Hakkola